Elämän ihanuudet ja haasteet

Edellisestä päivityksestä onkin jo aikamoinen tovi,ja paljon on tapahtunutkin..

Tärkeimpänä ehkä Prinsessan  1v-syntymäpäivä.. Itse pippalot ovat vasta tulevana lauantaina (kevyet 9 pv myöhässä) mutta on Neitoamme toki tässä muistettu suunnasta jos toisesta, kiitos Mummin ja Ukin sekä Aila-(iso)tädin <3

Tulevia juhlia jännätään jo senkin takia että saako Äiti kakun väännettyä vai pitääkö soittaa paniikkipuhelu

Juhlimisen lisäksi Perheemme on muuttanut maaseudulle,Isin lapsuuden kotiin Appisten iloksi ja seuraksi. Koirat ovat saaneet kivan aitauksen pihalle ja saavat nauttia alkavasta kesästä ulkosalla. Vanha kotimme menee myyntiin ja toivottavasti saamme siihen pian ostajan,keep your thumbs up!!

Yhteiselo täällä Appisten kanssa on alkanut vallan mukavasti, arjen rutiinit ovat jo muokkautuneet uomiinsa ja puheyhteys toimii! Ihanaa

Prinsessa on myös oppinut kävelyn jalon taidon,ja ehtiikin nykyisin Äidin ja Isin suunnattomaksi iloksi  I H A N  J O K A paikkaan,varsinkin niihin kiellettyihin huoh.. Mutta oikeasti ihanaa,pihallekin on mukava mennä kun toinen voi taapertaakin sen konttaamisen lisäksi (ja se pienen riemu kun huomaa osaavansa)

Prinsessa on osoittanut omaavansa varsin ilkikurisen luonteen,mikäs sen parempaa kuin pieni jäynä siellä sun täällä!

Tässäpä meidän kuulumisia tiivistettynä! Ihanaa alkavaa kevättä kaikille teille <3

ps.jättäkääpä puumerkki

Hyrrr,kun on niin kylmä.. Ja autokin hyytynyt ihan vaan jokuisen kerran isommin.. Selkeästi sekä tämä äiti että auto ovat kesän lapsia. Onneksi nyt on vähäsen helpottanut että Prinsessammekin on päässyt pulkkailemaan

Prinsessa päätti yllättää vanhempansa hihkaisemalla selvästi ÄITI! Voi että kun se oli suloista,sniff..  Äiti ja Isi on vähäsen fiilareissa.,se tuskin ketään yllättää Prinsessa on muutenkin kova pulputtamaan,toivon mukaan hän oppii pian myös huutamaan Isiään ettei vain Äitiä juoksuta

Ja Prinsessan ensimmäinen ylähammas on puhjennut,yhteensä hampuja on jo Hhhhuuuiiiiikkkeeeaaat 3!! Ja kyllä sen hampaan teko on ollut yhtä kiukkua ja sähinää,ja nyt pieni ihan rättipoikkiväsy,ja kieltämättä myös vanhemmat.

Prinsessa tuntuu kasvavan ja kehittyvän hurjaa vauhtia.Juuri tänään katsoin noita 9kk takaisia kuvia ja ihmettelin että kuinka pieni hän onkaan ollut ja kuinka “iso” hän nyt jo on,meidän pieni rakas <3

Voi bebe <3 <3

Kiipeily,tuo harrastuksista parhain…  En voi väittää,edes yrittää,ettenkö olisi ollut tietoinen lapsien tavasta yrittää kiivetä jokaikiseen paikkaan, mutta jotain rajaa nyt sentään..Prinsessalla ikää 9kk ja Hän on kovasti sitä mieltä että hänen pitäisi saada kiivetä pitkin seiniä,ja uskokaa pois että sitä yritystä on hurjasti.. Äidin viekkuun kun sänkyyn pääsee,on suuntana välittömästi seinä (seinällä hieno Mummun maalaama taulu,joka selkeästi pitäisi saada käsiin) ja olohuoneessa kun pääsee isin kanssa sohvalle niin yllättävää ei liene se että seinä kutsuu jälleen. On hullunkurista kun iso mies joutuu roikkumaan nilkoissa kun pieni yrittää kiivetä sohvan selkänojalle ja seinälle.  Kiipeilyvimma ei luonnollisestikkaan rajoitu seinään,vaan mikä tahansa kelpaa.. Äidin lahje,uuninluukku (aargh), laatikostot,hyllyt,koiraportti,tuolin jalat,jne..   Ja voi että,ne I H A N A T johdot ja kaukosäätimet No tietty,onhan se hyvä että ilot löytyvät pienistä asioista Ja ehkä se hauskin leikki,piilosen leikkiminen äidin ja isin kanssa aamun letkeinä tunteina,voi sitä hihitystä ja naurua kun yhdessä peuhataan.

Ja kohta se varmaan juokseekin *huoh*…

Vaan pieni kysymys, miten viettää ensimmäistä synttäriä?? Pienet kahvitukset vain pienen piirin kanssa (aka isovanhemmat+täti/sedät) vaiko laajennetulla vierasjoukolla (+kummit,ystävät jne)?? Miten teillä vietettiin 1Vee juhlia??

Näin vaalipäivänä onkin hyvä päivitellä blogia ja kuunnella vaalivalvojaisia.. Näissä vaaleissa olin ekaa kertaa sormi suussa,kun omaa ehdokasta ei meinannut löytyä lain. No,ääni on annettu ja lupa kitistä siten saavutettu

Prinsessaamme ei luonnollisesti mokoma höpötys kiinnosta,vaikka Isin kanssa äänestyskopissa kävikin. Mahtaneeko vaalivalvojat saada laskettua Isin ääntä,pahoin pelkään että pieni räkänokkamme saattoi liimata Isin lapun kiinni räällä

Prinsessamme on päässyt nauttimaan talven riemuista,lumi itsessään on pienen mielestä kiehtovaa,ainakin niin kauan kun se ei lennä kasvoille..

On huvittavaa katsoa kun periaatteessa “liian pientä kokoa” oleva haalari on niin  iso että hyvä jos pää näkyy,mutta pääasia lienee ettei pieni palele.

Pieni Prinsessamme on kasvanut hienosti,pituus lähentelee jo keskikäyrää,paino tosin hulatti taas alemmas. Mutta huoli pois,ei lie ihme ettei paino samaa tahtia nouse kun toinen kuluttaa energiaa ihan älyttömästi. Prinsessan lempipuuhiin kuuluu armoton biletys,aluksi frööbelit oli “The Thing” vaan nyt voiton vie lattarit ja ysäripoppi. Ja musiikin tahtiin hytkytään hirmuisesti hihkuen,nauraen ja huitoen

Mainittakoon,että tässä kuvassa ei kuulokkeissa ollut ääntä

Selkeästi Prinsessallamme on rytmi veressä, ja jos tästä päästään tampereen suuntaan muuttamaan niin sitten Neitiä viedään Äidin kera jonnekkin baby-mamma tanssiin tms. Saa Prinsessa hytkyä ja Äidin makkarat kyytiä.

3.2 Ilmestyy Vauva-lehti, tuossa lehdessä olemme Prinsessan kanssa haastateltuina ja kuvattuina,jännää!! Olen nähnyt tuon jutun etukäteen, hyvin on saatu sektio ja komplikaatiot ympättyä lyhyeen juttuun (ja jotenkin se luettuna näytti ihan piece-of-cake meiningiltä). Oma pikkukuvani jutussa on aika kammottava,näytän ihan Johannes Virolaisen ja miss Piggyn sekoitukselta Mutta se isompi kuva missä olen Prinsessan kanssa,sniff, se on vaan jotenkin niin,hmm, liikkis <3 Täytynee säästää lehti Prinsessalle tulevaisuuteen ..

Nyt toivomme vielä että Prinsessamme parantuisi nopesti flunssastaan,ensi keskiviikkona olisi vuoden ensimmäinen mamma-vauva miitti helsingissä ja olisi hienoa päästä vauva-kamuja tapaamaan (niitä poikiakin,mutta ei kerrota niistä Isille).

Niin,Isin iso tyttö kulkee jo kärryissä istuen,taakse on jäänyt vauva-kaukalo aika ,nyyh

Leppoisaa iltaa toivoen <3

Se olisi Vuoden 2011 viimeinen päivä,ja siten (ehkä) myös viimeinen päivitys ..

Mennyt vuosi on ollut kaikin puolin erilainen elämässäni/mme. Voinen rehellisesti sanoa että ennen Puoliskoni ilmestymistä elämääni vuodet menivät aikalailla samaa kaavaa noudattaen, tammikuusta joulukuuhun töitä hullun lailla,milloin keikkalaisena,milloin vakkarina pitkää päivää painaen,yksi lomareissu (ehkä) etelään ja takaisin töihin.

Pari viimeistä vuotta onkin sitten ollut töiden suhteen kevyemmällä otteella, ja viimeinen vuosi on mennyt näppärästi kotona,ensin saikulla ja sitten äippälomaillen ja ei voi kyllä valittaa <3

Prinsessan syntymähän mullisti sitten koko elämän kertaheitolla, ja koska meidän suvun naiset nyt vaan ei selviä mistään saamatta aikaan Draamaa,piti sekin tehdä vaikeimman kautta

Ja draamaahan tälle vuodelle on riittänyt suunnasta jos toisesta, mutta kaikesta on onneksi selvitty ehjin nahoin tahi muutaman tikin avulla. Ja päällimmäinen tunne on kuitenkin loppupeleissä suuri Onni, kaikki olemme hengissä,kunnossa ja kaiken lisäksi tuolla pinniksessä nukkuu pieni prinsessamme vuoden viimeisiä päikkyjään.

Higlights of the year..

Tammi-toukokuu oli tasaisen rauhallista vatsan kasvatusta, tästä ehkä voi hehkuttaa että raskauskiloja ei tullut kuin 4kg (tämä kyllä on kostautunut myöhemmin pahasti)

10.05.2011 01.57 Syntyi Prinsessa,söpö kuin karkki (tästä seurannut draama onkin tuolla alempana omana postauksena,ja se ei oikein täytä kohokohtien standardeja) ja tätä kohokohtaa paremmaksi ei pysty enää pistämään

20.06.2011 Kihlat (ei,yhtään en vinkkaillut,suoraan asiaan vaan:hae mies renkaat)

09.07.2011 Prinsessa sai nimen ja kastettiin

Loppusyksyllä reilun 6kk ikäisenä Prinsessa oppi nousemaan tukea vasten ja konttaamaan, 7kk1pv vanhana puhkesi ensimmäinen hammas, Joulun aikaan rupesi löytymään askelet tukea vasten ja huh vauhti ei lopu lain ja tokihan Prinsessamme vasta tällä viikolla oppi istumaan ihan itse. Kaikkien näiden välissä on ollut ihanaa elämää lapsiperheenä ja näin jatkuu <3

Ja luonnollisesti kohokohtia oli myös Joulu ja hyvä seura niin Lempäälässä kuin Helsingissä ja tietty Joulupukki!!! Ei sillä että Prinsessa mitään pukista ymmärtänyt,mutta kunhan vanhemmilla oli hauskaa piirileikkiä leikkiessä ja lauluja laulaen..

Ja nyt kuuluu pinniksestä vieno kutsuhuuto,äiti tänne ja HETI!! Ah niin vienoa,niin vienoa.. daddy to rescue ja Äiti jatkaa näpyttelyä.

Kaiken kaikkiaan haluaisin sanoa olevani niiiiin hirmuisen onnellinen ja kiitollinen tästä vuodesta ja ihmisistä lähelläni. Vuosi ei ole ollut helppo,mutta ainakin olen oppinut arvostamaan läheisiäni ehkäpä vielä enemmän ja haluaisinkin tässä kiittää teitä kaikkia avusta, tuesta ja siitä että olette olemassa.

Ja suuri kiitos Rakkaalle puoliskolleni, hyvin me vedetään

Ja kaverit, Loistavaa Uutta Vuotta 2012 Kaikille tasapuolisesti

Prinsessan myötä elämässämme on paljon ensimmäisiä asioita.. Kuten ensimmäinen Isänpäivä,ensimmäinen itsenäisyyspäivä perheenä ,ensimmäinen blogini ja tuleva ensimmäinen Joulu!

Joulua odotan pitkästä aikaa melko innolla,onhan se Prinsessamme ensimmäinen. Se että missä sitä vietetään minäkin päivinä on vielä suuri mysteeri mutta eiköhän se jossain vaiheessa selkene, mutta isovanhempien luona varmaan sompaillaan ja nautitaan rauhallisesta joulusta..

Prinsessan ensimmäisiin asioihin lukeutuu nykyisin jo myös seisominen ja laskeutuminen (ainakin silloin tällöin) ja voi kuinka sitä taitoa on niin kiva treenata päivin öin.. Ja varsinkin aamuyöstä kun Äiti haluaisi EHKÄ nukkua.. Nyt muutamana aamuna Prinsessa on antanut Äidin nukkua kun tuo laskeutuminen on alkanut sujumaan (ei tarvi huudella hätiin koko ajan..) ja puuhastelee itsekseen sängyssä. Pinniksen laitaan tukeutuen hän hakee jo askelia,päästäkseen julisteelta toiselle

Täytyy tosin myöntää että olisin ollut kovin tyytyväinen jos Prinsessa olisi vielä hetken ollut vain ryömivä mittarimatoni.Kovasti pelottaa josko Prinsessa lähtee turhan nopeasti jopa kävelemään (ennenkuin se kuuluisa itsesuojeluvaisto,mikä Äidiltään uupuu, kehittyy).Vaan turha kai moista murehtia,oppii kun oppii..

Prinsessan Isin harjoittelu on takana,vielä arviointi ja sitten on peruskoulutus plakkarissa ja erikoistuminen edessä. Isillä on kova homma löytää opparipaikka,mutta jaksamme uskoa sen löytyvän ja että pääsemme muuttamaan susirajan taakse,eikun siis Pirkanmaalle.. Mutta sitä odotellessa jännäämme mitä kaikkea Prinsessamme ehtiikään oppia!

JA tosiaan, olimme Prinsessan kanssa kuvauksessa erääseen lehteen tulevaan haastatteluun.. Kovasti toivon että siellä lehdessä valitsevan kuvan missä myös Prinsessa on,koska niistä kuvista tuli parhaimmat <3 Ja meillä oli niin hirmuisen kivaa.. Kuvaaja otti kuvat omassa kodissaan jossa Prinsessa,suuri metsästäjämme, jahtasi kissaa, poseerasi kuin mikäkin malli ja oli niin edustava että kuvaajamme sanoi ehdottavansa lehden omille kuvaajille että Prinsessaa käytettäisiin kansikuvatyttönä!!  Äiti oli vähän ylpeä

Kaikille rauhaisaa joulunodotusta !!

Tässä vielä meidän kansikuvatyttömme..

Täällä on tänään vietetty ihka ensimmäistä Isänpäivää.. prinsessan kanssa  nousimme aamusta tekemään kakkua valmiiksi ja herkku-aamiaista laittamaan,tosin Prinsessan osuus oli lähinnä kannustusjoukoissa oleminen.. Kakuksi oli pyydetty mansikka-kakku mutta koska äidillä välillä karkaa mopo (sekä äly) käsistä tulos oli jotain vähän erilaista..

Niin,siitä tuli sitten hyvinkin turkoosi,sinistä ajattelin mutta en uskaltanu läträtä enempää sinistä väriainetta,ja kuten näkyy,kokki asialla kun kakkukin kuohuu yli vuoan,huoh…

Sitten ei muuta kuin kakku kasaan ja pinkit kermat päälle prinsessan mieliksi

Ja tulihan siitä kait ihan söpö,ainakin hassu kakku, ja pahoin pelkään että tuota syödään vielä joulunakin,huh

Oli ihanaa herättää Prinsessan Isi aamupalalle,herkkupöydän ääreen ja avaamaan lahjaansa <3 Jotenkin sykähdyttävä ajatus et oikeesti,meidän Isillä on ihka ensimmäinen ISÄNPÄIVÄ. Ja kyllähän Isi on juhlansa ja lahjansa ansainnut. Prinsessakin päätti juhlistaa nukkumalla poikkeuksellisen myöhään (07 herätys sen normaalin 05 sijaan) ja nukkumalla kunnon päikyt,täten ollen myös aikamoisen iloinen pirpana ;)  Nyt kun Prinsessa seikkailee jo untenmailla, syömme Isin lempiruokaa,yhtä niistä, ja nautimme rauhallisesta illasta kahdestaan <3

Ja pitkästä aikaa blogin kimppuun..

Tässä on ihan viime aikoina ollut muutamassa eri paikassa puhetta synnytyksestä,miten se meni ja kuinka siinä sitten kävikään.

Näissä keskusteluissa on ollut se hyvä puoli,että olen herännyt miettimään omaa kokemustani ja mitä siitä jäi käteen,siis oleellisen eli Prinsessan lisäksi. Lähimmäisenihän tietävät minkälaisen rääkin kävin läpi,ainakin noin pääpiirteittäin enkä siten tähän  ihan koko synnytyskertomusta ymppää (jos joukossa vaikka sattuisi olemaan ihminen joka vasta suunnittelee ensimmäistä lasta,saattaisi tämä aiheuttaa pienehköä stressiä.Mutta mikäli vauvakuumeesta haluaa eroon,Call on me,I`ll fix it..)

Kokonaisaika sairaalassa pyöri 5 viikon tietämillä,joista eka viikko oli turhauttavaa ja turhaa käynnistelyä,kun vauva ei halua ulos,hän ei halua ulos,piste.
Ekasta viikosta ei jäänyt mitään hampaankoloon,lähinnä hetkittäin ärsytti kun huonetoverit vaihtui,äitejä tuli,meni  ja muut käynnistyksessä olevat äidit tuntuivat synnyttävän sekuntti sen maagisen pillerin jälkeen,mutta ei ei meidän Prinsessa..Noh,menihän se aika ihan kohtuullisesti,lukien, kävellen ympäri sairaalan pihaa ja töllöä tuijotellen. Puolisoa ja koiria tietysti oli hirvittävä ikävä.. Pääsääntöisesti olo oli kuitenkin ihan ok.

Prinsessamme päätti tuon ensimmäisen viikon viimeisenä päivänä aiheuttaa jännitysmomentin kun syke romahti 60 pintaan ja lääkäri päätti siirtää allekirjoittaneen saliin odottelemaan aamua ja uusia kujeita. Isikin saapui paikalle aikaisin aamulla eväät ja kirja mukana (kuinka pitkälle sai luettua tiedä en,enkä ole kysynyt).

Kalvot puhkaistiin ja lääkkeillä suppiksia peliin minuutin välein,jälleen tuloksettomana. Tämä päivä oli pitkä,kivulias ja rankka,niin itselleni kuin puolisolle joka ei muuta pystynyt tekemään kuin pitämään kädestä. Luvattua ilokaasua ei näkynyt koko päivänä vaan saldo oli kaksi kipupiikkiä.. Onneksi tuolta muinaishistoriassa tapahtuneesta harrasteesta oli jäänyt syvälle juurtunut oppi oikeaoppisesta hengittämisestä joten sillä sitten päin kipuja (tästä oli erikseen jopa maininta synnytyskertomuksessa,hyvä minä). Tästä päivästä ei jäänyt mitään pahoja fiboja,mitä nyt harmitus että Prinsessa ei suvainnut ulkoistautua mutta minkäs sille mahtaa,äitiinsä tullut jääräpää.. Kätilöt olivat mukavia ja kaikkea sai mitä pyysi (paitsi se ilokaasu mikä luvattiin ja luvattiin mutta unohdettiin) ja muutenkin jäi huolehtiva mielikuva heistä.

Yöllä sitten tulikin äkkilähtö Prinsessan sykkeiden heittelyn takia leikkuriin ja pöllämystynyt tuleva Isi jäi tarpomaan ympäri synnytyssalia yksinään. Itse koin elokuvaelämyksen,tiedättehän sen kohtauksen kun potilasta kärrätään pimeähköllä käytävällä ja valot katossa vaan viilettävät vauhdila ohi.. Aikasta jännää (tämä kohtaus menetti tehonsa kolmannella leikkurikäynnillä myöhemmin ja muuttui as-usual-fiilikseksi).
Leikkurista muistan sen että hoitajia oli paljon,kaikki kovin nuoren oloisia ja mukavia. Ja että mun olkapää oli ihan älyttömän huonossa asennossa ja se häiritsi mua sen pari tuntia mitä siellä makasin sänkyyn sidottuna. Prinsessa saatiin ulos ja sitten alkoi tämän äidin piiitkä ja tuskainen odotus,7 minuuttia ensimmäiseen rääkäisyyn! Prinsessaa näin sen ehkä kaksi sekunttia,jos sitä voi näkemiseksi sanoa? Nenänpää pyyhkeiden sisässä,sen ehdin näkemään kun häntä jo teholle kiidätettiin.

So far so good.. Molemmilla meillä kovat tulehdukset (Prinsessalla kanyyli päässä viikon verran),Prinsessa vaaviteholla ja äiti kipeänä sängynpohjalla mutta muuten kaikki hyvin. Tässä vaiheessa harmitti lähinnä se että vatsa oli himpuran kipeä enkä päässyt Prinsessaa katsomaan,mutta puoliso onneksi pääsi syöttämään ja hoitamaan niinä päivinä kun hän oli VTO:lla. Ja tuotiinhan prinsessa kaikkine härpäkkeineen äitiä tervehtimään pieneksi hetkeksi,ja itse pääsin seuraavana päivänä hitaasti tallustamaan pienen tyttäreni luo.
Prinsessa lähti paranemaan hyvin ja kuvittelimme pääsevämme kotiin viikon lopulla,ja ainoa huoleni maailmassa oli leikkaushaava ja isot koirat.. Niinpä niin..

Kunnes tuli se yö kun vatsaa rupesi sattumaan.. Yöllä lisää kipulääkettä suoraan suoneen,hetken helpoitus ja sitten koitti aamu ja se hetki kun kipu vei voiton sitkeimmästäkin sissistä. Vatsaa ultrattiin,haavaa auottiin,kipulääkkeitä pumpattiin kuin ilmaa reikäiseen renkaaseen ja sitten tuli tuomio.. Haava avataan seuraavana päivänä,puhdistetaan tulehtuneesta verestä ja katsotaan tilanne sitten uusiksi. Ei juotavaa eikä ruokaa,tipan kautta nesteytys. Mun täytyy sanoa että ei se ruoan puute mutta se järkyttävä jano ja juotavaa ei saa vaikka kuinka rukoilee.. Ja tipassa olinkin sitten lähestulkoon 3 viikkoa (ja kiinteää ruokaa sain vasta viimeisellä sairaalaviikolla)

Vatsaa ei pystytty kursimaan kasaan kun vatsakalvo oli revennyt ja sen paikkaamiseen meni niin kauan aikaa että haavan sulku oli mahdotonta. Tästä sitten alkoi reilun kahden viikon osio elämästäni janka varmaan muistan hyvinkin pitkään..

Tuosta parista viikosta on jäänyt mieleen luonnollisesti ne jokapäiväiset hoitotoimenpiteet, se on hehkeää katsoa vatsassa ammottavaa valtavaa avohaavaa kun sinne tungetaan kosteita sideharsoja. Tai se kun neuvot kätilöparkaa, joka joutuu tuon toimenpiteen ensimmäistä kertaa tekemään,että sulta puuttuu suolaliuos/hörselöt(voitteko uskoa,tuo hörselö on oikea ammattitermi kertoi haavahoitaja kirralta)tai se kelmu millä koko hässäkkä peitetään..
Tai se miten jokaikinen aamu itkin pettymystä kun haava ei vieläkään ollut siinä kunnossa että sen saisi kiinni,tai kirurgi ei ehtinytkään paikalle juuri sinä päivänä vaikka niin oli puhuttu. Tai se epätoivoinen puhelu puolisolle että hanki paperit et sairaalapastori voi vihkiä meidät että saisin turvattua puolison tulevaisuuden jos kupsahdankin(ei,emme menneet kuitenkaan näin pitkälle). Kauhea ikävä kun puoliso joutui palaamaan kotiin oltuaan yli viikon sairaalassa ns.perhehuoneessa (tässä vaiheessa Prinsessa oli jo meidän hoteissamme omassa huoneessamme).
Onnekseni haavaa itseään ei uusintaleikkauksen jälkeen sattunut. Sen sijaan suolitukokset (ah,kahteen eri otteeseen) aiheuttivat tuskaa,nenä-mahaletku pysyi ehkä sen 10 minuuttia kunnes sain paniikkikohtauksen ja se otettiin pois.. Tuona aikana käsissäni oli enemmän reikiä kuin pahimmalla narkkarilla, tipassa meni antibiootit,särkylääkkeet ja nesteytykset ja tipan paikkaa oli vaihdettava säännöllisen epäsäännöllisesti suonien mennessä tukkoon (viimeisen kerran kun nukutettiin,ei meinattu enää löytää suonta joka lääkkeen vetäisi)sekä joka-aamuisista verikokeista saatiin aina uusi reikä kokoelmiin..

Onnekseni kätilöt hankkivat minulle psykiatrisen hoitajan.Ilman niitä,lähes päivittäisiä,juttutuokiota saattaisin olla yhä hyvinkin hajalla ja uskoisin myös puolisolleni niistä olleen hyötyä.Noiden juttutuokioden jälkeen sain itseni yleensä liikenteeseen ja hiukan paremmalle tuulelle. Nuo kaksi viikkoa meni siis aikalailla tuota tahtia,toki kävimme Prinsessan kanssa kävelemässä,niin osaston käytävillä kuin sitten myös ulkona kun Prinsessa sai ulkoiluluvan ja me vaunut lainaan VTO:lta.

Lopulta sain vatsaani kiinni härpäkkeen,alipainepumpun.. Sen kanssa liikkuminen olikin sitten astetta haastavampaa.. Letku riitti sängynpäästä Prinsessan luo että sain pienen hoidettua. Muuten se masiina painoi tuhottomasti joten hirveästi en sen kanssa liikkunut(akku kesti max 2 tuntia).. Ja silloin kun liikuin niin näky lienee ollu hilpeä, lastenvaunut missä vaavi toisessa päässä ja toisessa päässä ompelukoneen kokoinen möntti mihin menee letku jossa liikkuu ällö kudosneste,nam.. Mutta ainakin se auttoi! 5 päivän käytön jälkeen kirurgi tuli tarkistamaan haavan ja leikkuri varattiin taasen (ja taas ilman juomaa/ruokaa ja tipassa). Samat hoitajat ja lääkärit ja loistava fiilis! Tämän,viimeisen, leikkurikeikan jälkeen olo oli loistava,vatsa kursittu umpeen, pääsin tällä kertaa katetrista eroon heti ja omin voimin ylös !! Pari päivää myöhemmin lääkäri totesi hymyssä suin että eiköhän me olla kateltu sua nyt tarpeeksi pitkään täällä,lähde kotiin huomenna !

Ja mulla oli ihan hillitön dilemma,ruoka oli just tuotu,että syönkö eka vai soitanko kotiin että me tullaan kotiin.. Joten soitin ja söin samaan aikaan

Ei mennyt ihan kuin Strömsössä,mutta me selvisimme! Ja mä olen hyvinkin onnellinen siitä että hoitohenkilökunta jaksoi tsempata ja hankkia mulle apua kun sitä tarvittiin. Mä olen ylpeä pienestä kauniista tyttärestäni sekä puolisosta joka jaksoi yrittää auttaa ja kuunnella vaikka ei tuo hänelle varmasti sen helpompaa ollut,katsoa toisen kärsimistä ja epätoivoa sekä pelätä minun puolestani. samoin olen kiitollinen äidilleni joka jaksoi soittaa ja kuunnella mun itkua kun puolisoni oli kotona,Puolison äidin viesteistä,sisareni ja kaverien tsempeistä vaikkeivät he ihan kaikkea tienneetkään. Kaikki yhtä rakkaita ja tärkeitä kuitenkin!! Ja minä voin hyvin!!

Ja nyt tuolla pinniksessä nukkuu ,pylly pystyssä ja peukku suussa, maailman ihanin pakkaus jonka vuoksi kävisin tämän kaiken uusiksi..Ja kohta,ihan muutaman päivän päästä hän on jo puolivuotias.

Isänpäivää odotellessa,puolisoni on todellakin tuon juhlapäivänsä ansainnut..

Rakkaudella

<3 <3 <3

Äiti on vähän väsy (ja Isi myös).. Mutta sen siitä saa kun luusaa päivät pitkät maailmalla rillutellen..

Prinsessalla ja Äidillä oli todellakin kerrankin ihan viikko-ohjelmaa,siis sellasta etukäteen suunniteltua,odotettua ja kertakaikkisen kivaa (ja rankkaa). Siis onhan meillä kotonakin kivaa, mutta nyt siis vähän erilaista

Tiistaina menimme Toukomammojen vauva-treffeille,meidän lisäksi paikalla oli 11 muuta äitiä vauvoineen ja meno sen mukaista. Emäntämme koti on aivan ihana vanhempi puutalo pienellä kivalla pihalla,josta tosin ei pahemmin mitään näkynyt kun sinne oli parkkeerattu 12 vaunut.Pöytä notkui ruokaa ja juomaa (nyyttärimeiningillä) ja joka huoneessa oli varsin valloittavia vauvoja (poikia enemmän kun tyttöjä,joten tytöillä löytyy valinnanvaraa poikaystävä-osastolla,mutta ei kerrota siitä isille.Isi kun on niin kovin suojelevainen). Meillä oli oikeasti hirmu mukava päivä, täältä riksu-citystä oli myös mukana Mirva ja pyry,Prinsessan eka vauva-kaveri. Yhdessä junailtiin Keravalle,Pyry vaunuissa nukkuen ja Emma innoissaan ikkunasta maisemia tuijotellen.  Oli hauskaa katsoa kun samalla leikkimatolla oli mooooonta vaavia pulisemassa,ja viihtyivät jopa niin hyvin että äidit saivat rauhassa (suhteellinen käsite,mut tiiättehän te…) keskustella ja syödä herkkuja,nomnomnom.. Emäntämme puolisko on kuvaaja,hän rapsi kuvia,mm. tuon yllä olevan mitä tosin on rajattu ettei näy muita kuin Prinsessamme. Hän otti myös ryhmäkuvan,olisi huikeaa julkaista se tässä,mutta en taida jaksaa kysellä jokaiselta äidiltä lupaa siihen. Ja tottapuhuakseni,tuskin pitäisin siitä että Prinsessamme kuva olisi jonkun muun blogissa (tästä on kyllä poikkeus,yksi mammoista laittoi kuvan missä on Prinsessa ja poikansa,mutta se onkin kuvattu takaapäin ja kasvoja ei näy,joten annoin luvan ko. kuvan käyttöön,koska onhan se silti  söpö) mutta takaisin siihen ryhmäkuvaan.. Lapsosemme olivat ringissä,kaikkien päät keskustaa kohden ja sitten yht`äkkiä se alkoi.. Ensiksi yksi pieni varovainen itku joka kasvoi  kuin jyrkänteeltä pyörimään lähtenyt lumipallo, tai domino-efekti.. Ihan hurjaa,pian kaikki pienet huusivat suoraa kurkkua, ja niin kaunis kun pieni prinsessamme onkin niin on pakko myöntää että ko.kuvassa hän ei ole edustavimmillaan.Ellei sitten ole kiinnostunut toisen nielusta.. Tuolta treffeiltä olisi niin paljon kivoja kuvia,mutta sensuurin takia jätän ne nyt julkaisematta.

Torstaina vuorossa oli Sanna-tätskän kanssa shoppailua, ja olihan sekin kiva reissu. Tätskä jaksoi leikkiä hyljettä lattialla (tai jotain merileijonaa,oinkoink..) ja Prinsessamme hihitti ihan hillittömästi,ilohan sitä oli katsella

Shppailua kesti huikeat 4 tuntia!!! Siis oikeesti,ihan älytöntä,mähän inhoon kaupois käyntiä.. Shoppailureissun jälkeen oli vielä treffit (taas ) Onni-pojan kanssa. Onni on työtoverini vaavi,heillä oli sama laskettu aika kuin meillä (yhä pohdin mitäköhän palkanlaskijat ovat miettineet kun meidän molempien äippälomatiedot on menneet heille,hih). Istuimme kahvilassa,Prinsessa ihan sippinä mutta sitkeästi unta vastaan taistellen. Siinä sitten jo aavistuksen väsynyt äiti yritti viihdyttää hyvinkin väsynyttä tytärtään joka yksinkertaisesti kieltäytyi nukahtamasta. Nämäkin treffit olivat kyllä mukavat,on kiva päästä juttelemaan muidenkin äitien kanssa,ihan jopa livenä.

Lauantaina oli sitten äidin oma reissu,seurana Mirva ja Pyry,Prinsessa jäi kotiin nukkumaan.. Tarkoitus oli kierrellä kirppiksillä,mutta blondit lähtivät liikenteeseen liian myöhään,vain huomatakseen että jokaikinen kirppis oli juuri mennyt kiinni..Siis oikeesti,kirppikset kiinni lauantaisin jo klo 15!! Eihän siinä oo järkeä.

No sitten ei muuta kuin Cittariin ruokaostoksille,pikavisiitti Lindeksiin (ja mukaan tarttui söpö mekko hintaan 4e,ei paha) ja kotiin kuuntelemaan rakasta pikku kiljukaulaamme.

Prinsessallamme on nyt joku “vaihe” menossa,mihin kuuluu jatkuva känkkäränkkäily,unta vastaan taistelu (ikävä kyllä turhan hyvällä menestyksellä) ja ylipäätään yleinen tyytymättömyys. Paitsi silloin kun näkökenttään ilmestyy joko Deren häntä tai lusikka. Häntä on kiva huisku ja se lusikka..Se lusikka on ihan paras,koska se tietää että pääsee maistelemaan jotain uutta herkkua,nam.. Ja kun uusia makuja pitäisi antaa teelusikallinen alkuun että nakee reagoiko masu niin meidän neiti haluaisi kokopurkin,ihan sama mitä tarjotaan niin sen syöminen on yhtä iloa ja riemua. Joten maidon on paree olla valmista tarjottavaksi tai sitä huutoa ei kestä kukaan kun herkkuhetki loppuu kesken.

Onhan tuolla Prinsessallamme toki niitä hyviäkin hetkiä melkein joka päivä(paitsi tänäään), ja kun nyt on opittu sekä pulinaboxin leikkiminen että pärisyttely niin se on niiiiin hiimuisen hauskaa. Olikohan se perjantaina kun tuli niin ihana tunne tuonne sydämmeen. Kaunis ihana lämmin syyspäivä,vaunuttelu Prinsessan kanssa kahdestaan kirjastoon ja reisuun jälkeen ruokaa laittaessa kuuntelin kun Prinsessa pulista pulputti Isilleen,liekö kertonut miten jännä reissu oli Tex Willer hyllyn luona,ja kuinka äiti oli ihan höperö kun se hoilotti koko matkan (on se hyvä että tää on niin käpykylä et liiemmälti täällä ei noita kanssakulkijoita ole).. Niin tai näin,suloiselta se kuulosti!

Jaksan uskoa ja toivoa että tämä vaihe kestää vain hetken ja saamme hymytyttömme pian takaisin (ja ei,en tarkoita sitä joka aamu 05 olevaa hymytyttöä,sillon pitäisi nukkua eikä hymyillä ja höpöttää),ehkä jopa hampaiden kera.. Alle vielä kuva Prinsessastamme ja ystävästään Pyrystä

Meidän Prinsessa on jo 4kk vanha,tai siis..Niin,ehkä parempi oisi vaan sanoa hänen olevan jo iso tyttö

Meidän Prinsessamme osaa jo kääntyä vatsalta selälleen ja päinvastoin,ja tämä vasta opittu taito on sitten tullut uniinkin,aiheuttaen sen että entisten 11 tunnin yöunien sijaan meillä nukutaan nykyisin max2 tunnin sykleissä. Tästä äiti on tietysti äärettömän mielissään sillä voiko olla mukavampaa kun nousta  vähän väliä nukuttamaan kääntymisen takia herännyt lapsi. Ja siis tyhmempihän voisi kuvitella että kun yö on näinkin rikkonainen niin Prinsessa saattaisi viihtyä vuoteessaan pidempään kuin aamu viiteen,NOT! Ja kun meillä ei noita päikkäreitä ihan vapaaehtoisesti nukuta kuin max 30min/pv niin yllättäen meille on muuttanut PIeni Paha Noita Känkkäränkkä nimeltään.. Äidin kannaltahan ikävintä on että Känkkäränkkä loistaa poissaolollaan silloin aamu viideltä kun Prinsessa on yhtä hymyä ja aurinkoa,huah…Eli jos haluaa leikkiä iloisen pikku neidin kanssa,se on paree tehdä sillon aamun pimeinä tunteina (tai sitten se känkkis tulee hyvinkin nopeasti taas paikalle). Ja kun äiti on tarpeeksi väsy,niin silloinhan ruvetaan leipomaan sämpylöitä ennen aamu kuutta,ollaan kaupan oven takana minuuttia avaamisajan jälkeen kun ovia ei olla vielä edes kunnolla avata.. No puolisko sai aamupalan vuoteeseen ja äiti sai hyvällä omalla tunnolla vetää pienet päikkärit sen jälkeen.. Jaa niin,joskus naureskelin eräällä foorumilla missä äidit kertoivat väsymyskömmähdyksiä,noh nyt löytyy omia havaintoja: kahvia keitettäessä kannattaa laittaa vettä keittimeen niin sitä kahvia saa vähän nopeammin ja appelsiinituoremehun paikka ei suinkaan ole lasikaapissa (really???),että näin meillä…

Ylläolevassa kuvassa on Prinsessa Ukkinsa kanssa vierailulla Isomummin luona. Prinsessan isomummi on jo kunnioitettavan 92v nuori neitokainen, ja nämä kaksi neitoa tapasivat edelllissunnuntaina ensimmäistä kertaa <3 Isomummin muisti ei aina ihan täysillä pelitä,mutta mitäpä siitä väliä,sekä Prinsessalla että Isomummilla oli kivaa keskenään (poikkeuksellisesti Isomummi ei aiheuttanut nykyisin jo yleistä vierastamisitkua,way to go Prinsessa) ja oli ihanaa tietää että edes hetken isomummilla oli mukavaa ja että Prinsessalla on kuvia mitä katsella sitten isompana..

Isomummi on äidille kovin rakas, muistoissa on ne lapsuuden mummolareissut Helsingin Punavuoreen..Niin,meidän mummi ja ukki asuivat keskustassa kerrostalossa eikä punaisessa tuvassa niinkuin muiden Monet kerrat istuin pienen keittokomeron jakkaralla ja join mummin tekemää mustikkakeittoa,Maailman Parasta Mustikkakeittoa.. Kukaan,ei kukaan , pysty yhtä hyvää tekemään!!  Joulut vietettiin mummin ja ukin luona usein,siellä kävi jopa joulupukki (joka toi minulle kerran punaisen puisen nuken sängyn,ja hillittömän ison lelukoiran,siis isomman kuin tyttö itse). Ja joulupöydän jälkkärinä oli joko käpykakku tai pinkki possukakku (ei,tästä en tykännyt,öklöö). Kesälomia vietettiin usein Ukin lapsuuden kodissa eli meidän mökillä.  OI niitä vanhoja hyviä aikoja, niistä voisi kirjoittaa niin kovin paljon. Ja saatanpa joskus jopa kirjoittaa (kunhan kysyn siskoltani luvan kaikkien likaisten yksityiskohtien kertomiseen. sis.mm. ulkohuussijuttuja yms..)

Nyt Prinsessan Ukki ja Mummi asuvat kanssa kerrostalossa,siinä samassa missä olen lapsuuteni viettänyt.. Pihassa ei olee enää hiekkalaatikkoa eikä edes keinua,hyvä että muutama puu.. Mummin kukkapenkit talon edestä jyrättiin julkisivuremontin edestä pois ja tilalle vedettiin “kivetys”,mikälie kivikasa taloa reunustaa.. No,ainakin talvella on pulkkamäki pihassa,koska pirulauta,sitä mäkeä ne ei saa jyrättyä vaikka mikä olisi.. Ja onhan siellä lähellä serkut J&J joiden pihalla saanee leikkiä.. Mökkiä ei enää ole,mutta onneksi Mummu ja Vaari pirkanmaalla asuvat omassa talossa missä on iso piha missä pieni Prinsessa voi ensi kesänä juoksennella paljain jaloin.. vaan ei sielläkään keinua ole,mutta sitten mennään toisille serkuille jos keinumaan pitää päästä Aina löytyy keinot

Jaa niin,Meidän Prinsessa painaa jo 5555g, kahdessa viikossa oli tullut huikeat 450g !! Pituutta sen sijaan oli tullut vain sentti,mutta mitäs siitä,meitin likka kasvaa vauhdilla!! Kuka tässä nyt punttista/kahvakuulaa kaipaa kun tuota nostelee..

Nyt kun tuo syksy siis tosiaan tulla tupsahti niin olen yhtäkkiä löytänyt itsestäni aivan uusia puolia

Olenhan toki aiemminkin silloin tällöin kotona jotain leiponut,mutta tämä mennyt viikkko on ollut ihan omaa luokkaansa.. Kahdesti olen leiponut sämpylöitä,kahdesti korvapuusteja ja pyöräytimpä kaiken kukkuraksi omenapiirakan.. Tosin omenapiirakasta syytän Hannan blogia,mokoma oli kuvannut sinne herkullisen näköisen tekemänsä piirakan, no pitihän munkin sitte,huoh..

Tavoista poiketen ensimmäisestä korvarisatsista päätyi jopa pullia pakkaseen (onneksi Isi huomasi ne pakastaa tuoreeltaan) joten meillä on kerrankin vierasvaraa,jihaa!! Toinen korvarisatsi on tuolla vasta jäähtymässä,mikä huumaava pullantuoksu..

Päädyinkin tässä miettimään että mistä tämä innostus nyt putkahti,onko minulla vain syksyinen pesänrakennusvietti päällä, vai onko kyseessä puhdas itsesuojelumekanismi-> tuoreen leivonnaisen tuoksu peittänee märän koiran hajun (ja voi yök kun ne haiseekin,jaiks)

Suurisilmäinen linssiluteemme voi hyvin,ja uskaltaisin jopa väittää flunssaa selätetyksi.Nuha vielä pikkaisen vaivaa,mutta vähenevissä määrissä kuitenkin. Pikkuinen Prinsessamme päätti sitten nukkua yön läpi,eipä siinä mitään sillä hyvähän se on..Sääli vain että äiti heräsi automaattisesti 3 aikaan yöllä kuulostelemaan et joko Prinsessa herää syömään, ja sitä odottelua (ja epämääräistä torkkumista) kestikin sitten aamu kuuteen saakka!! Jos nämä yöt muuttuvat tälläisiksi niin wau!! Tosin päivät sitten alkaa jo 6 aikaan (ei enää uni maittanut heti syönnin perään niinkuin ennen) pirteästi puuhaillen.. Uno problemo… Äiti on kaikkea muuta kuin aamuvirkku :O

Onneksi tuo likka viihtyy edes hetken lattialla peiton päällä itsekseen leikkimässä,milloin leikkikaarella,milloin kilisevillä palloilla (ah,kuin ne maistuisivatkin hyville mutta ikävä kyllä ovat liian suuret pieneen suuhun,harmi…) Pääasia että on kivaa

Nyt selailemaan sisustuskuvastoja ja unelmoimaan.. Korvapuustin kera tietysti !